Kennel Kimmelyksen
Pienimuotoista kleinspitzkasvatusta tavoitteena rohkea ja reipas seurakoira

Kennel Kimmellyksen takana
Olen Jessi, nuori perheenäiti ja intohimoinen koiraharrastaja! Perheeseeni kuuluu edellä esiteltyjen nelijalkaisten lisäksi aviomieheni Miikka sekä aarteeni ja silmäteräni, huhtikuussa 2009 syntynyt Minni-tyttö, tapaninpäivänä 2012 syntynyt Miklas-poika sekä "lauman" uusin jäsen - pieni elokuussa 2014 syntynyt tyttö, Miiu. Asumme Nummi-Pusulassa ihanassa Saukkolan kylässä keskellä parhainta maalaismaisemaa. Ammatilliseltakoulutukseltani olen turvallisuusvalvoja, mutta tällä hetkellä toimin kodintekniikkaliikkeen myymäläpäällikkönä. Suoritin vuonna 2014 töiden ohessa ruokamestarin erikoisammattitutkinnon. Olen toiminut kaupan-alan lisäksi hoitoalalla sekä turvallisuusalalla. Toimin aktiivisesti työni ohella luottamustoimissa sekä toimihenkilönä kokeissa ja kilpailuissa sekä yrittäjänä toiminimellä Kimmellyksen TMI.
Olen suorittanut:
"Koiraminäni" ulouttuu vuoteen 1992 kun perheeseemme saapui ensimmäine koira, Ronnie joka oli rodultaan yorkshirenterrieri. Roni ja minä vartuimme lähes käsikädessä mistä johtuen kerron ensimmäisen oikeasti oman koirani olleen tanskandoggi Menninkäinen. Kaikki alkoi monen sattuman kautta. Perheeseemme pohdittiin uutta koiraa yorkkivanhuksemme Ronnien muutettua siskoni mukana maailmalle. Pitkään vaaka kiikkui venäjäntoyn ja tanskandogin välillä kallistuen kuitenkin jälkimmäiseen. Sopiva yksilö löytyikin melko pian Red Rublev kennelistä Hanna Liljalta. Suloinen lurppahuuli, jättikorva sai nimekseen Menninkäinen. Melko pian, 2007 etsin pikkukoiraa itselleni. Erinäisten sattumien kautta päädyin Cadinan kenneliin kleinipentu mielessäni - vaan toisin kävi. Nurkasta varoen hiipi Oma, jonka kanssa jokin kolahti heti. Eikä ihme, samanlaista koiraa tuskin on. Arasta pelkurista on kasvanut minun uskollisin ystävä. Menninkäisen sairastuttua ja muutettua vanhemmilleni portaittomaan taloon kutsui ystäväni Anna Hansen minut katsomaan kääpiöpinserinpentujaan. Lupasin mennä, mutta yhtään en ottaisi. Niin ainakin luulin. Pentueen isoin, pulskin, oikein hyllyvä löllökasa - Paksu-Pekka Touho-Tolppajalka yksinkertaisesti hurmasi. Lisäksi pentutestin tulokset olivat tämän yksilön kohdalla niin mielenkiintoiset, että harrastuskoira mielessäni kiinnostuin. Kolme päivää vierailusta soitin Annalle ja ilmoitin haluavani tuon pennun. Asia oli sovittu, Touho muutti meille marraskuussa 2007. Kleinipentua olin havitellut jo pidempään, mutta sopivan väristä, sopivasta yhdistlemästä ei tahtonut löytyä. TÖrmäsin sattuman kautta jo syntyneeseen pentueeseen Puhtituulen kennelissä ja otin puhelimen kouraan. Kuin ihmeeksi narttupentu oli vielä vapaana. Niinpä Mäkisen Seijan kanssa sovittiin treffit ja matkasin Jämsään Silkkiliinaa katsomaan. Kotimatkalla meillä olikin sitten kyydissä tuo pieni, Pinniksi myöhemmin ristitty karvakorva. Tällä kokoonpanolla eleltiinkin rauhaksiin kunnes agilityn myötä kiinnostus isoon koiraan taas heräsi. Käytyäni Juha Oreniuksen koulutuksissa ja hänen kanssaan jokusen ajatuksen vaihdettuani kiinnostuin belgianpaimenkoirista. Kiitos tästä kuuluu myös Vakkurin Idan Kitka-malille joka hurmasi minut viimeistä solua myöden. Kun Juhan Ninjalle syntyi pennut, ei kelkkaa voinut kääntää enää mikään. Meille muutti pieni, tumma belginalku Eero joka pian sai nimekseen Taisto. Touhon menehdyttyä tapaturmaisesti vuonna 2011 jäi minulle selkeästi laumassa yksi koiran paikka auki. Taiston ollessa kuitenkin vielä kovin kesken kasvuinen sai aikaa kulua liki kaksi vuotta ennen kun laumamme täydentyi uudella tulokkaalla. Anna Oreniuksen ja Kennel Tendingin yhteistyöpentueesta meille muutti pieni "pandacolliena" tunnettu hurmuri Tending Glint "Turma". Vuonna 2015 vahvistimme laumaamme yrityksen pihavahtina toimivalla Sarplaninac uroksella kun Sörre muutti meille kypsässä kahden ja puolen vuoden iässä.
Olen suorittanut:
Olen pätevöity agility-, toko- ja luonnetestikoetoimitsija. Olen käytettävissä kokeisiin ja kilpailuihin sovittaessa.
Toimin tällä hetkellä:
Lisäksi minulle on myönnetty kennelnimi Kimmellyksen maaliskuussa 2009.
Kennelneuvoja Anne Hakala on tehnyt pyynnöstäni meille tarkituskäynnin 25.01.2011 eikä löytänyt mitään huomautettavaa.
